tiistai 7. helmikuuta 2017

Minun ajatuksiani: Vihaisen äidin mietteitä

On täydellistä järjen köyhyyttä sairastuttaa lapsemme sairaasta sisäilmasta päiväkodeissa ja kouluissa. On täysin kiistatonta, että eri syistä johtuvat sisäilmaongelmat sairastuttavat lapsemme, tulevaisuutemme.

Lääkärit pyörittelevät näitä lapsia tutkimuksista toiseen, kummastelevat ja hämmästelevät. Oireiden syytä ei vaan löydy. Ettekö te lääkärit tajua, että emme juoksuta lapsiamme huvikseen lääkärissä?

Kun lapsi ei oireiltaan kykene menemään kouluun, koulu tai lääkäri tekee lastensuojeluilmoituksen tai lähetteen psykiatrille. Lasta sitten pyöritellään järjestelmässä oikein olan takaa.

Lastensuojelu ei pysty parantamaan lasta eikä järjestämään opetusta. Psykiatria ei pysty poistamaan yskää, nuhaa, päänsärkyä, keuhkotulehduksia. Mutta mikä avuksi?

Ei, lapselle ei järjestetä joustavasti opetusta. Lapsi pitää sijoittaa tukitoimenpiteenä perhekotiin tai ottaa psykiatriselle osastolle hoitoon.

Samaan aikaan media uutisoi
-peruskoulun päästötodistuksia vailla olevat nuoret lisääntyy
-lastensuojelun kulut lisääntyy
-erikoissairaanhoidon kulut lisääntyy
-perusopetusta uudistetaan 90 miljoonalla
-oppimmistulokset heikentyy homekouluissa
-nuorten syrjäytyminen lisääntyy

Eikö kukaan nyt oikeasti tajua miten kalliiksi yhteiskunnallemme nämä sisäilmasta sairastuneet lapset tulevat? Eikö yksinkertaisinta ja halvinta olisi loppupeleissä järjestää lapsillemme, tulevaisuudellemme terveet opiskelumahdollisuudet?

Perusopetuslaki sanoo, että lapsella on oikeus opetukseen jokaisena koulupäivänä. Opetuslaki sanoo, että lapsella on oikeus turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön. Terveydensuojelulaki sanoo että terveyden vaarantaminen on rikos. Miksei Suomessa noudateta lakeja?

Sairaasta sisäilmasta sairastuneet lapset ovat täysin lainsuojattomia Suomessa. Piste!

Annamari Karhu, vihainen äiti

maanantai 6. helmikuuta 2017

Meidän tarina: Sisäilmaongelmista

Syksyllä 2011 poikani kärsi pitkittyneestä ”flunssasta”. Oireet alkoivat aina koulussa tiistain aikoihin ja hellittivät viikonloppuna – lihaskipuja, kurkkukipuja, päänsärkyä ja huonovointisuutta. Hän sai sitten astmankin. Koululla onneksi suhtauduttiin todella hyvin – kun hän ei voinut olla samassa opetustilassa muiden kanssa, hänelle järjestyi erillinen tila ja kouluavustaja sinne, lisäksi kaveri tuli aina välillä tekemään hänen kanssaan paritehtäviä. Hän kävi läpi useita tiloja löytääkseen ne tilat, joissa oireita tulee, ja toisaalta ne tilat, joissa pystyy olemaan. Hän käytti kortisoni-nenäsuihketta jonkin aikaa, kunnes tuli sille yliherkäksi.

Koskaan ei tiennyt, minkälaisia oireita tulisi milloinkin, harrastukset täytyi jättää, koska niiden harjoitukset pidettiin kouluissa ja muissa rakennuksissa, joissa poika sai oireita. Oireet olivat todella kovia: hirveä kurkkukipu joka tuntui tukehduttavalta, kova väsymys, outo ”sekava” olo, voimakkaat pää- ja lihaskivut. Kävi ilmi, että pahojen rakennusvirheiden takia koulurakennuksessa kärsittiin sisäilmaongelmista.

"Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla."

Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla. Keväällä 2012 oireet tulivat jo kotonakin eikä ollut mitään tilaa, ei kotia, ei koulua, ei mitään paikkaa, jossa oireita ei olisi ollut. Poika on homeelle altistumisen seurauksena yliherkistynyt tietyille huonekaluille, vaikuttaa siltä että tietyt puuhuonekalujen käsittelyaineet, takan hormin pinta-aineet ja mm. mdf-levyt aiheuttavat altistusta. Sitten poika siirtyi pois omasta huoneestaan nukkumaan pieneen soppeen, jossa ei ole ko. huonekaluja lähellä. Oireet lähes poistuivat silloin kotona, toistaiseksi. Ei ole mahdollista mennä huonekalukauppaan kokeilemaan, minkälaiset huonekalut sopisivat, koska poika saisi niin paljon oireita joistakin huonekaluista ettei pystyisi niiden keskeltä erottamaan hänelle sopivimpia. Ulkona hän viihtyy hyvin.

Koulun yhden siiven remontin valmistuttua hän pystyi olemaan ko. siivessä, ja siitä asti pystyi muutaman luokka-asteen olemaan muun luokan mukana hyvin, muutamia tiloja huomioimatta. Kun hän vältti tiloja, joista sai oireita, hän vähitellen alkoi tervehtyä ja on pystynyt jopa palaamaan tiloihin, joissa ei ennen voinut olla. Paraneminen oli hidasta mutta toisaalta oli mukavaa havaita useiden vuosien aikana selvää etenemistä asiassa. Hän on saanut altistumisen seurauksena monikemikaaliyliherkkyyden, eli saa oireita monenlaisista kemikaaleista ja yhdisteistä, vihkojen pinnoitteista farkkukankaisiin ja hiusväreistä tiettyihin astmalääkkeisiin. Pikkuhiljaa paranemisen myötä hän pystyi esim. käyttämään taas vaatteita, joita ei ennen pystynyt pitämään.


Kuva: M.V./Vihaisten äitien arkisto (kuvan rakennus ei liity tapaukseen)

Kuudennella luokalla pojan luokka siirtyi koulussa peruskorjaamattomiin tiloihin, ja hän alkoi sairastella vähän kerrassaan yhä enemmän ja enemmän, flunssaa ja pahaa väsymystä. Lopulta keväällä koulunkäynnistä ei sairauksien takia tullut enää mitään, hän vain makasi sohvalla lopen uupuneena koulupäivän jälkeen, kärsien myös kovista lihaskivuista. Hän oli sitten kotikoulussa huhti- ja toukokuun. Nyt hän on käynyt Skypen kautta koulun seitsemättä luokkaa lukuaineissa, niistä lähes kaikki koulu on siirtänyt yhteen tiettyyn luokkaan, jossa on kamera. Hän pystyy onneksi käymään kotitalouden, teknisen työn ja musiikin tunneilla, koska ne ovat sellaisessa rakennuksessa, jossa hän ei (juurikaan) oireile. Lisäksi liikunta toimii hyvin, joskus vähän harvemmin se pidetään sisällä sellaisessa liikuntasalissa, missä hän ei pysty olemaan: hän pitää siten lisäksi liikuntapäiväkirjaa liikkumisestaan. Hän on voinut nyt hyvin ja sairastaa harvoin yhtään mitään ja toipuminen on taas selvästi käynnistynyt.

"Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina."

On kuin pojalla olisi sairaus tai yliherkkyys, jota ei ”virallisesti” ole olemassa – yliherkkyys joka vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä hän voi elämässään tehdä. Tulevaisuus on avoin: missä poika voi opiskella, työskennellä, asua, elää? Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina.

Toisin kuin yleisesti näytetään puhuttavan, sisäilmaongelmissa on kysymys paljon muustakin kuin vain sisäilmaongelmista. Nyt asia esitellään niin, että home aiheuttaa ongelmat. Fundamentaalimpi ongelman aiheuttaja on kuitenkin nykyrakentaminen, jossa käytetään huomattavan vahvoja kemikaaleja ja homeenestoaineita. Kun home sitten tässä ympäristössä valtaa alaa, sen on kehityttävä erittäin toksiseksi voidakseen selviytyä. Ihminen itse aiheuttaa ongelman ja syyttää sitten homeita. Tämä vahvistaa perinteistä vastakkainasettelua ”ihminen vastaan luonto”, jota nykyään paljon vaalitaan.


Eräs ongelmista liittyen sisäilma-asioihin on lääkärikunnassa vallitseva paradigmaattinen ajattelu, jonka mukaan sairaus tulee diagnosoida jollakin lääkärien määrittelemällä ja hyväksymällä tavalla, jonka jälkeen tautia hoidetaan sitä varten valmistetuilla lääkkeillä. Sisäilmaongelmien seurauksena kuitenkin potilaille usein kehittyy ns. monikemikaaliyliherkkyys, jolloin potilas reagoi vaihtelevin oirein vaihteleviin yhdisteisiin ja niiden yhteisvaikutuksiin. Tehokkain hoito on yleensä välttää paikkoja/yhdisteitä, joihin oireilu liittyy, mutta tämä tilanne siirtää vallan lääkäriltä potilaalle, josta tuleekin oman tilansa paras ja ainoa asiantuntija. Lääkärit ja Suomen johtavat asiantuntijat, esim. Työterveyslaitoksella, eivät olekaan suhtautuneet hyvin tähän asiaan, vaan väittävät usein oireilevia potilaita mieleltään sairaiksi. Onhan se helpompaa kuin myöntää, että potilas on paras asiantuntija, eivätkä teolliset lääkkeet ja lääkärien asiantuntemus enää olekaan ratkaisu. Tilanne johtaa siis myös muihin sosiaalisesti vaikeisiin tilanteisiin, kuten lääketeollisuuden merkityksen vähenemiseen – mikä ei tietenkään tyydytä ko. teollisuuden edustajia. Ilmiöllä on erittäin kauaskantoisia ja monipuolisia vaikutuksia koko yhteiskuntamme rakenteisiin, vaikutuksia, jotka ovat jääneet täysin pimentoon nykykeskustelussa.

Asiasta tekee juuri niin vaikean se, miten koko yhteiskuntamme estää sen käsittelyä. Monet sisäilmasairaat voisivat parantua ja toimia hyvinkin täysipainoisina yhteiskunnan jäseninä, kun hyväksyttäisiin, että heidän tapauksessaan on tärkeää tehdä erityisjärjestelyjä. On hyväksyttävä, että ihminen saa nukkua teltassa tai autossa, että hän ei voi mennä tiettyihin tiloihin, ja että hän ei voi käyttää tiettyjä kemikaaleja – ilman että hänet leimataan kummalliseksi. Koko yhteiskuntamme perustuu tiettyihin normeihin – että kulutamme tuotteita, asumme ja elämme tietyllä tavalla. Sisäilmasairaat kyseenalaistavat koko tämän ajattelumallin – meidän tulee hyväksyä se. Ihminen on luonnon osa eikä kestä useita yhdisteitä ja kemikaaleja joita me itse tuotamme, kuten ei luontokaan. Kun sisäilmasairaus näyttää, että näin on, meidän on vaikea hyväksyä tätä – onhan ihminen jo Raamatussa määritelty ”luonnon herraksi”, ei tasavertaiseksi luonnon osaksi.

Ehkä näiden asioiden vuoksi lääkäri alkoi huutaa puhelimessa niin kovasti, kun selitin, ettei lapseni pysty käyttämään hänen määräämäänsä astmalääkettä, koska saa siitä hengitysvaikeuksia monikemikaaliyliherkkyyden takia? Lapsen olisi pitänyt mennä tutkimuksiin, joissa olisi todettu lääkkeen aiheuttamat hengitysvaikeudet, ja jos mitään ei todeta, lääkettä olisi ollut pakko käyttää, tulisi siitä minkälaisia oireita tahansa. Onneksi löytyi toinen lääkäri ja toinen tuote, jota lapsi on pystynyt käyttämään. (Myöhemmin astmatestissä aiemmin suositeltu lääke tosiaan aiheutti objektiivisesti mitattunakin keuhkojen toiminnan huononemista – tulipa sekin sitten osoitettua lopulta näinkin.) Tai ehkä tämä selventää, miksi ”sisäilmaongelmiin erikoistunut” lääkäri allergia- ja astmatestien tekemisen sijaan selitti minulle, että lapseni pitäisi vain rentoutua, koska hänen kurkkunsa ei näytä niin pahalta kuin mitä hänen oireensa kertovat (ei kurkku tietenkään vastaanotolla ollut niin paha, koska oireet tulivat nimenomaan koulussa – mutta astma kehittyi ”rentoutumisesta” tai sen puutteesta huolimatta). Lääkärien on vaikea suhtautua tähän asiaan – se jää usein hoitamatta, eikä sitä oteta edes tosissaan. Jos lääkäreille voitaisiin näyttää, että asia on ongelmallinen juuri siksi, että se repii vahvasti rikki yhteiskunnan ja lääkärien paradigman rakenteita, ehkä ainakin osa näistä lääkäreistä saattaisi alkaa ymmärtää itseään ja omia reaktioitaankin paremmin.

"Muistan aina, kuinka ajoin lapseni hänen parhaan ystävänsä syntymäpäiviltä kotiin. Hän itki takapenkillä, koska ei ollut pystynyt olemaan paikan päällä 10 minuuttia kauempaa oireiden vuoksi..."

Paras esimerkki on varmaankin sähköyliherkkyys: miten ihminen muka voisi olla ”allerginen” tekniikalle, tämän maailman uudelle jumalalle? Sammakot ja mehiläiset voivat hävitä 3G- ja 4G-säteilyn vuoksi, mutta että ihminen saisi siitä oireita.... sehän asettaisi ihmisen samalle viivalle muiden eläinten kanssa, eikä tätä voida hyväksyä luomakunnan ”herralta”. Siten sähköyliherkkyys on vielä kiistellympi ja hankalampi asia monen lääkärinkin käsitteellistää kuin monikemikaaliyliherkkyys. Jotkut lääkärit ovat alkaneet havaita yhteyttä matkapuhelinsäteilyn ja syöpien välillä, ja onpa Italiassa tuomioistuinkin määrännyt erään pään alueen syövän johtuneen matkapuhelimen käytöstä. Luonnollisesti tästä asiasta teknologia-Suomessa ei saa edes puhua, saati että säteilyä alettaisiin valvoa tarkemmin.

Muistan aina, kuinka ajoin lapseni hänen parhaan ystävänsä syntymäpäiviltä kotiin. Hän itki takapenkillä, koska ei ollut pystynyt olemaan paikan päällä 10 minuuttia kauempaa oireiden vuoksi – ”miksi minä en voi ikinä tehdä mitään, osallistua mihinkään, miksi olen aina kipeä?” Toivon, ettei kenenkään enää tarvitsisi kokea samaa – mutta epäilen, että moni joutuu kokemaan vielä paljon pahempaa, ennen kuin yhteiskuntamme jäsenet lopulta ymmärtävät, minkä muutoksen edessä me olemme. Sisäilmaongelmat purevat pohjaa koko yhteiskunnaltamme – koska ymmärretään, miten vahvoja yhteiskuntamme nykyrakenteita ongelma murtaa? Koska huomataan, miten valtavan ajattelutapamuutoksen edessä lopulta kaikki olemme? Niin monet asiat, joihin uskomme – lääketiede, rakennusteollisuus, teknologian ja kulutuksen asema yhteiskunnassa, luonnon ja ihmisen suhde – ovat murtumassa näiden ongelmien taustalla olevien asioiden takia. Mitä niiden tilalle, mihin voimme enää uskoa?

”Huolestunut äiti”

lauantai 4. helmikuuta 2017

Mahdollisuus kirjoittaa!

Haluaisitko kertoa teidän perheen tarinan?

Houkuttelisiko kannanoton kirjoittaminen sisäilmaongelmaisissa kouluissa kärsivien lasten puolesta?

Koulujen sisäilmaongelmat ovat aihe, joka puhututtaa erityisesti nyt kuntavaalien lähestyessä. Me Vihaiset äidit haluamme tuoda päättäjien tietoon sisäilmaongelmaisissa kouluissa oireilevien ja sairastuneiden lasten kokemuksia. Tarjoammekin mahdollisuuden teille vanhemmille - tai lapselle/nuorelle itselleen - kertoa juuri teidän tarinan näiden asioiden parissa kamppailusta. Tarinat julkaistaan tällä blogisivustolla tunnisteella homekoulutarina. Yhteystiedot tarinoiden lähettämistä varten sekä tarkemmat ohjeet mm. yksityisyyttä koskien löytyvät tämän julkaisun lopusta.

Lisäksi julkaisemme nyt blogisivullamme vapaamuotoisia kirjoituksia/kannanottoja sisäilmateemaan liittyen tunnisteella ajatuksiani. Voidaksesi kirjoittaa aiheesta, sinulla ei tarvitse olla omia homekoulussa sairastuneita lapsia, vaan riittää kun haluat jakaa näkemyksiäsi muille ja herättää keskustelua. Emme liioin edellytä sinun olevan "vihainen äiti", vaan voit yhtä lailla olla vaikkapa isä, kummi, insinööri, naapuri, täti tai opettaja. Yhteystiedot kannanottojen lähettämistä varten löytyvät julkaisun lopusta.




Voit lähettää kirjoituksesi sähköpostitse osoitteeseen vihaisetaidit@gmail.com, tai yksityisviestinä Facebook-sivumme kautta. Viestin voi otsikoida tunnisteella "homekoulutarina" tai "ajatuksiani".

Voit kirjoittaa joko nimimerkillä tai omalla nimelläsi. Jos haluat käyttää nimimerkkiä, muistathan lisätä nimimerkkisi tekstin loppuun.

Mikäli kerrot tarinaanne lapsen puolesta, kysythän lapselta luvan kirjoittamiseen ja pidät huolta, että lapsen yksityisyys säilyy. Harkitse tässä tapauksessa erityisen tarkkaan, kirjoitatko omalla nimelläsi vai nimimerkillä.

Kirjoitusten oheen meillä on tarvittaessa oikeus lisätä lukemisen keventämiseksi teemaan sopivia kuvia arkistostamme.

Tarkistamme kirjoitusten asiallisuuden ja pidätämme oikeuden olla julkaisematta kirjoituksia, joiden katsomme sisältävän sivuillamme julkaistavaksi sopimatonta tekstiä.

Kaikki tekstit blogisivulla ovat julkisia, ja Vihaiset äidit jakavat niitä myös muilla sosiaalisen median kanavillaan. Linkkejä kirjoituksiin voidaan liittää myös esimerkiksi päättäjien tai kuntavaaliehdokkaiden suuntaan mahdollisesti lähteviin yhteydenottoihin.


Tehdään yhdessä yhteistä asiaa näkyväksi!